On hankala sanoa, mikä olisi ”turvataso”, koska asiaan vaikuttavat tieteellisen näytön (myrkyllisyys) lisäksi useat muut tekijät. Niitä ovat esimerkiksi taloudelliset tekijät (altistumisen lopettamiseen tai vähentämiseen liittyvät kustannukset), kansanterveydelliset tekijät (sairauden aiheuttama taakka koko yhteisön tasolla) sekä yhteiskunnalliset ja poliittiset tekijät (mitä julkishallinnon edustajat ja poliitikot pitävät hyväksyttävänä tasona).

Yleisesti ottaen syöpää aiheuttaville aineille ei ole määritetty vakiintunutta ”turvatasoa”, joten on suositeltavaa noudattaa politiikkaa, jossa ne pyritään välttämään kokonaan. Esimerkkinä voidaan mainita tietyt työhön liittyvät syöpää aiheuttavat aineet, kuten asbesti. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista monien ympäristössä esiintyvien kemikaalien, kuten joidenkin ilmansaasteiden, kohdalla. Euroopan unionissa on kielletty kaikenlainen asbestin käyttö, jotta sille altistuminen voitaisiin estää kokonaan. Altistuminen voi kuitenkin olla joskus niin vähäistä, että yhteiskunta hyväksyy sen. Euroopan unionissa on esimerkiksi hyväksytty kansanterveyden suojelemiseksi kaksi raja-arvoa ilmakehän hiukkasille (yksikkönä PM₁₀): vuorokauden keskiarvo ja vuotuinen keskiarvo (ilmanlaadusta ja sen parantamisesta annettu direktiivi 2008/50/EY).