Sanaa ”täysjyvä” käytetään puhuttaessa viljasta, josta ei ole poistettu jyvän ulkopuolisia osia, tai tällaisesta viljasta valmistetuista viljatuotteista. Monet viljat (kuten vehnä, riisi, kaura, ohra ja niistä tehdyn elintarvikkeet) on usein tapana syödä jalostettuna siten, että jyvien kuoriosat on poistettu valmistuksen aikana. Jalostus muuttaa jyvän ominaisuuksia, esimerkiksi sen koostumusta ja makua. Viime vuosisadan aikana tämä muoto yleistyi käyttämissämme viljatuotteissa; valkoinen jauho, vaalea leipä, valkoinen riisi ja niin edelleen. Jyvän prosessointi tuhoaa myös ravitsemuksellisesti arvokkaita ainesosia, kuten joitakin ravintoaineita ja esimerkiksi ravintokuituja. Näin ollen jalostetuissa tärkkelyspitoisissa elintarvikkeissa on yleensä enemmän kaloreita (yksikköpainoa kohti), niitä tulee helpommin syötyä nopeasti tai liikaa, ne voivat nostaa verensokeria liian nopeasti tai niistä ei saa yhtä paljon arvokkaita ravintoaineita.

Ravintokuitu-termi kattaa laaja-alaisesti ne kasviperäisten elintarvikkeiden osat, jotka eivät sula täysin ohutsuolessa vaan päätyvät paksusuoleen, missä ne fermentoituvat eli käyvät paksusuolen normaalien bakteereiden ansiosta. Käymisen tuloksena syntyy hyödyllisiä ravintoaineita ja muita tuotteita, jotka auttavat pitämään suoliston terveenä. Täysjyvävilja (sekä palkokasvit, hedelmät ja vihannekset) sisältävät runsaasti ravintokuituja. Palkokasveja ovat esimerkiksi herneet, pavut, kahviherneet ja linssit, joita voidaan käyttää hyvin monissa eri ruoissa.