Käytämme usein sanoja ylipaino tai lihavuus kuvaillessamme kehoa, jossa on liikaa rasvaa. Kehossa kuuluukin olla rasvaa, koska se toimii lämpöeristeenä, suojaa joitakin sisäelimiä ja varmistaa joidenkin tärkeiden hormonien tuotannon. Normaalipainoisella ja terveellä ihmisellä noin 1/4–1/6 painosta on rasvaa (naisilla rasvan suhteellinen osuus on yleensä miehiä suurempi), mutta mitä enemmän osuus nousee sen yli, sitä enemmän se voi aiheuttaa terveysongelmia.
Jos painoindeksi on 25–30 kg/m2, puhutaan ylipainosta, ja jos se on yli 30 kg/m2, puhutaan lihavuudesta. Painoon liittyvien terveysongelmien todennäköisyys kasvaa, jos paino on yli tai alle normaalipainon, mutta ei ole olemassa mitään selvää kohtaa, jossa alhainen riski muuttuu korkeaksi riskiksi. Riski kasvaa vähitellen sitä mukaa, kun paino nousee. Henkilöillä, joiden rasvaprosentti on liian suuri, myös veren rasvapitoisuus (kolesteroli- ja triglyseridiarvo) on usein suurempi ja verenpaine korkeampi, mikä lisää sydänsairauksien todennäköisyyttä. Liian korkea rasvaprosentti vähentää myös kehon reagointia insuliiniin, mikä lisää todennäköisyyttä sairastua diabetekseen. Se lisää samalla myös sellaisten hormonien erittymistä, jotka helpottavat solujen jakaantumista ja kasvua. Tämä taas lisää joidenkin syöpäsairauksien todennäköisyyttä. Koska painoindeksissä ei voida eritellä rasvan ja lihasten osuutta painosta, painoindeksi ei välttämättä ole joissain erityistapauksissa kovin luotettava osoitus kehon kokonaisrasvamäärästä. Tämä koskee erittäin lihaksikkaita ihmisiä, kuten urheilijoita, tai henkilöitä, joilla on normaalia vähemmän lihaksia, kuten vanhukset.
Henkilön painoindeksistä riippumatta on kuitenkin niin, että mitä suurempi hänen vyötärönympäryksensä on, sitä todennäköisemmin hänelle tulee lihavuuteen liittyviä terveysongelmia.