Poltettavat tupakkatuotteet. Teolliset poltettavat tupakkatuotteet ovat Euroopassa useimmiten savukkeita, sikareita tai pikkusikareita, hienoksi leikattua irtotupakkaa itse käärittäviä savukkeita varten sekä piipputupakkaa. Tupakan polttaminen levittää tupakansavua myös ympäristöön, kun tupakan tai muun tupakkatuotteen palavasta päästä tuleva savu yhdistyy tupakoitsijan ulos hengittämään savuun. Ympäristön tupakansavun hengittämistä pidetään passiivisena tupakointina.

Savukkeet Lähde: hinnamsaisuy/FreeDigitalPhotos.net	Mikä tahansa paperiin tai muuhun kuin tupakkamateriaaliin kääritty tupakkaa sisältävä rulla filtterillä tai ilman ja makuaineella tai ilman. Rullan halkaisija on noin 8 millimetriä ja pituus 70—120 millimetriä. Savukkeet sisältävät tavallisesti eri tupakkalaatuja. Savukkeissa käytetyt tupakkalaadut vaikuttavat poltettaessa syntyvän savun koostumukseen. Yksi savuke sisältää noin yhden gramman tupakkaa ja yhden milligramman nikotiinia.
Itse käärittävät savukkeet Lähde: graurcodrin/FreeDigitalPhotos.net	Itse käärittävät savukkeet, joissa kääritään paperiin hienoksi leikattua irtotupakkaa, sisältävät vähemmän tupakkaa kuin teollisesti valmistetut savukkeet (eli noin 0,4—0,75 grammaa).
Sikari Lähde: Grant Cochrane/FreeDigitalPhotos.net	Tupakanlehteen tai mihin tahansa tupakkaa sisältävään aineeseen kääritty tupakkarulla. Sikareita on erilaisia: lyhyeksi leikattuja pieniä sikareita (eli pikkusikareita), tavallisia sikareita ja laatusikareita. Joissakin pikkusikareissa on filtteri ja ne ovat samanmuotoisia kuin savukkeet.
Piipputupakka Lähde: © iStockphoto.com	Piippu on tupakan polttamiseen tarkoitettu väline, jonka muodostavat pesä tupakkaa varten, suukappale sekä pesän ja suukappaleen yhdistävä ontto varsi. Piippuja huolletaan usein hyvin, ja piipuille tarkoitettu irtotupakka sekoitetaan sellaisten makuvivahteiden aikaansaamiseksi, joita ei ole muissa tupakkatuotteissa.
Hookah/vesipiipputupakka Lähde: © danck - iStockphoto.com	Vesipiipulla poltetaan yleisesti makuaineita sisältävää tupakkaa tai tupakkaa, joka on saatu käymään melassilla tai jollain muulla aineella. Tupakka kuumenee, kun hiili palaa. Syntyvä savu jäähtyy, kun se kulkee ensin veden läpi ja sitten letkun kautta suukappaleeseen, josta sitä hengitetään.

Savuttomat tupakkatuotteet käyttötavan mukaan. Tupakanlehtiä voi polttamisen sijaan käyttää myös nenän tai suun kautta.

Nenän kautta Lähde:  © InkkStudios - iStockphoto.com	Tupakka kuivatetaan ensin kuivassa ilmavirrassa. Sitten se fermentoidaan ja jauhetaan kuivaksi aineeksi, josta käytetään nimeä kuiva nuuska. Kuiva nuuska säilytetään ja myydään pienissä metalli- tai lasipurkeissa. Kuiva nuuska vedetään sieraimiin. Sen käyttö on hyvin harvinaista Euroopassa (käytetään lähinnä Yhdistyneessä kuningaskunnassa). Jauhemaista kuivaa nuuskaa voidaan käyttää myös suun kautta.
Suun kautta	Suun kautta käytettäviä savuttomia tupakkatuotteita käytetään Euroopassa siten, että tupakkaa laitetaan huulen tai posken ja ikenen väliin jäävään koloon, tai sitten sitä pureskellaan tai imeskellään jonkin aikaa. Tavallisesti ”mälliä”, jolla tarkoitetaan golfpallon kokoista tupakka-annosta, pureskellaan, kun taas ”tyyny” on yleensä pienempi ja sitä vain pidetään suussa pureskelun sijasta. Skandinavian maissa käytetään uudempia savuttomia tupakkatuotteita, kuten ruotsalaista kuivaa tai kosteaa nuuskaa, jossa tupakka on pienissä annospusseissa. Ruotsissa noin 21 prosenttia miehistä käyttää savutonta tupakkaa suun kautta. Kaikista eurooppalaisista kuitenkin vain alle 2 prosenttia käyttää suun kautta käytettäviä tupakkatuotteita.
Irtolehdet Lähde: © iStockphoto.com	Kyse on sikareissakin käytettävistä tupakan irtolehdistä, jotka on ilmakuivattu, ruodittu, leikattu tai rakeistettu ja pakattu väljästi pienten kaistaleiden muotoon. Useimmissa merkeissä tupakka on makeutettu ja siihen on lisätty makuaineena lakritsia. Tupakanlehdet myydään tavallisesti pusseissa. Tällaisina irtolehtinä käytettävän tupakan sokeripitoisuus on korkea (noin 35 prosenttia). Pieni määrä tupakkaa laitetaan posken ja alahuulen väliin, yleensä suun takaosaan. Tupakkaa joko pureskellaan tai pidetään paikoillaan. Sylki joko niellään tai syljetään ulos.
Kostea nuuska Lähde: © iStockphoto.com	Tupakka joko ilma- tai savukuivataan, minkä jälkeen se käsitellään hienoiksi lastuiksi (”fine-cut”) tai pidemmiksi kaistaleiksi (“long-cut”). Tupakkakasvin varsia ja siemeniä ei poisteta. Kosteaa nuuskaa myydään sekä irtotavarana että pakattuina käyttövalmiisiin pusseihin, eli masseihin. Puriste tai massi laitetaan huulen tai posken ja ikenen väliin ja pidetään siinä. Syljen voi nielaista, mutta useimmiten se sylkäistään ulos. Ruotsalaistyyppinen kostea nuuska (snus) tehdään kuivasta tupakkajauheesta, johon sekoitetaan aromaattisia aineita, suolaa (natriumkloridia), vettä, kosteuttavia aineita sekä kemiallisia puskuriaineita (natriumkarbonaattia). Puriste laitetaan ikenen ja ylähuulin väliin. Keskivertokäyttäjä pitää nuuskaa suussaan noin 11–14 tuntia vuorokaudessa. Ruotsissa on valittavana kaksi annoskokoa (tavallinen tai pieni) tai nuuska myydään irtotavarana. Euroopan komissio on kieltänyt nuuskan myynnin kaikkialla unionin alueella Ruotsia lukuun ottamatta.
Betelmälli, johon lisätään tupakkaa Lähde: N. Guha/IARC	Betelmällien (Betel quid) käyttö on yleistä Euroopan alueella asuvien vähemmistöryhmien keskuudessa. Erityisen yleistä se on Yhdistyneessä kuningaskunnassa Keski-, Itä-, Etelä- ja Kaakkois-Aasiasta tulleiden siirtolaisyhteisöjen keskuudessa. Betelköynnöksen lehdistä ja tupakasta tehdyn mällin yleisiä nimityksiä ovat myös paan tai pan, ja sen neljä pääainesosaa ovat i) betelköynnöksen lehti, ii) arekapähkinä, iii) kalsiumhydroksidi ja iv) tupakka. Tupakka voi olla raakatupakkaa, aurinkokuivattua tai paahdettua tupakkaa, joka on pilkottu tai jauhettu hienoksi ja hajustettu tai keitetty, minkä jälkeen siitä tehdään ruusuvedellä tai muulla tuoksulla hajustettua tahnaa. Lopputuote (mälli) laitetaan suuhun pureskeltavaksi.
Maras Lähde: Kuva M. Seydioğullari	Maras on savuton tupakkatuote, jota käytetään yleisesti Turkin kaakkoisosissa ja etenkin Kahramanmarasin ja Gaziantepin kaupungeissa. Auringossa kuivatetut tupakanlehdet jauhetaan ja jauheeseen sekoitetaan puutuhkaa, joka on peräisin esimerkiksi tammesta, saksanpähkinäpensaasta tai viiniköynnöksestä. Sitten seokseen ruiskutetaan vettä seoksen kosteuttamista varten. Pieni annos seosta laitetaan alahuulen limakalvon ja ikenen väliin noin 4–5 minuutiksi. Sama toistetaan useita kertoja päivässä. Jotkut ihmiset pitävät jauhetta suussaan jopa nukkuessaan.