Maapallon pinnalle ulottuvan auringon ultraviolettisäteilyn (UV-säteily) voimakkuus ja sitä mittaava UV-indeksi riippuvat useista tekijöistä, joista tärkeimmät ovat vuorokauden- ja vuodenaika.

UV-säteily on tavallisesti voimakkainta pari tuntia ennen ja jälkeen puolenpäivän ja heikointa aikaisin aamulla ja myöhään iltapäivällä ja illalla (katso kuva 1).

Kuva 1. Auringonpaisteen voimakkuus eri vuorokaudenaikoina.

Lähde: Ameco Solar at solarexpert.com.

Kesällä noin 20–30 prosenttia koko vuorokauden UV-säteilystä toteutuu klo 11–13:n välillä ja 75 prosenttia klo 9–15:n välisenä aikana (auringon aikaa, ei paikallista aikaa). Vuodenaikojen mukaiset vaihtelut maapallolle tulevan UV-säteilyn voimakkuudessa ovat merkittävät lauhkealla ilmastovyöhykkeellä, mutta lähempänä päiväntasaajaa ne ovat paljon pienemmät.

Myös seuraavat tärkeät tekijät vaikuttavat maapallolla tuntuvan UV-säteilyn voimakkuuteen:

• Maantieteellinen leveysaste (vuotuisen UV-säteilyn määrä laskee sitä mukaa kuin etäisyys päiväntasaajasta kasvaa).
• Korkeus maanpinnasta (yleisesti ottaen auringon polttavuus kasvaa noin neljällä prosentilla aina kun korkeus kasvaa 300 metriä).
• Maanpinnan heijastavuus (esimerkiksi lumesta tai vedestä). Lumi heijastaa jopa 85 prosenttia UV-säteistä ja vesi noin 5–10 prosenttia. Heijastuva UV-säteily voi vaurioittaa ihoa yhtä paljon kuin suora UV-säteily.
• Pilvisyys (se, miten suuren osan pilvet suodattavat maapallolle tulevasta UV-säteilystä, riippuu pilvipeitteen paksuudesta ja tiheydestä ja pilvien muodosta).
• Ilmansaasteet (pilvien tapaan ilmansaasteiden aiheuttama savusumu kaupungeissa vaikuttaa siihen, miten suuri osa UV-säteilystä saavuttaa maapallon pinnan).